Pyhäinpäivä

...tuo tullessaan kunnioitusta niistä eletyistä elämistä..

..mutta lähinnä se tuo tullessaan ahdistusta..

En "tykkää" kuolemasta. En osaa käsitellä sitä mitenkään hyväksyttävästä tai kepeästi.

Huomaan jättäväni hajurakoa pala palalta niihin vanhoihin ihmisiin, jotka minun elämässä on vaikuttanu kaikista eniten; eritoten isovanhemmat. Se on vain väistämätön tosiasia, että he siirtyy ajasta ikuisuuteen jossain vaiheessa. Mie kyllä tiedostan valmistautuvani väärin, mutta teen sen silti.. Toinen mummoni on pahasti dementoitunut. Lapin mummo, jonka luokse olen aina läppinä yksin matkustanu linkkarilla kyllään ja sielä non yhessä vaarin kanssa ollu Esson pihala pikkutyttöä vastassa. Kaikki lomat on leikitty, retkeilty, tehty sisä- ja ulkotöitä, joista tietenki on saanu "palkkaa" ja ennen kaikkea on saanu olla lellittynä, ihan ylenmäärin. Kaikissa meän juhlissa/tapahtumissa net on aina ollu läsnä.
Nyt mummon tavatessa se ahdistus tulee jo heti kättelyssä ko se kattoo minua laihana ja harmaana ja kyssyy: "kuka sie olet?" Olis ihan sama olisinko naapurin Tytti vai sairaalan Kaija, ihan sama. Kaikki vanha on unohettua ja poispyyhittyä...

Toisaalta taas suurin osa minun ympäriltä lähteneistä ihmisistä on ollu parin vuoden säteellä minun ikäluokkaa. Huoli on siis vähän turha... Neljä kaveria on poistunu minun elämästä ihan yllättäen, ilman että oisin ehtiny valmistautua mitenkään. 75% näistä neljästä on ottanu henkensä oman käen kautta.. (Siinä meän yhteiskunta, kaikkialta kuuluu nuorten pahoinvoinnista ja mittään ei tunnu tapahtuvan.. No, pientä kritiikkiä vain, muuten olen tyytyväinen suomalaisuuteeni ja yhteiskuntaan. )

Tämä "kuoleman kartaminen" on siirtyny myös "hautajaisten karttamiseksi" ja "hautuusmaan karttamiseksi". Hautajaiset on mielestäni yks ahdistavimmista asioista. Mulla on usein ihan kamala olo kirkossa ja olo paranee vasta siellä muistotilaisuudessa.. Siinä vaiheessa (kirkossa) on niin paljon asioita mielen päällä, että ei voi keskittyä etsiin siitä tilanteesta mittään helpottavaa..

En muista milloin viimeksi olin käyny hautuusmaalla ennen eilistä, luultavasti töiden puolesta kesällä. Eilen hautuusmaalla ei tuntunu ollenkaan kamalalta, se oli vain niin kaunis kynttilämeri. Oli niin ihana tunne, että ihmiset oli muistanu läheisiään. Niihin vanhimpiinki hautoihin oli tuotu valoa.

Mielen täytti semmonen "lohdullinen" olo...

************************************************

Kaveri ei ollu saanu kemian koettaan läpi yläasteella. Asiat ei varhmaan niin kauhean vaikeita olleet, mutta laiskuus oli aika yleinen ongelma siihen aikaan. ;)
Laavasin kirjan ja muistiinpanot läpi ja tiivistin hälle uuet muistiinpanot, kaikki tärkeimmät ja oikein selvästi kerrottuna. Poistin kaikki turhat luritukset.
Koulussa sitte annoin hälle pinkan konsepteja täynnä kemian juttuja ja käskis lukea net niin varmasti saa läpi kokeen.
Kaveri oli ihan ihmeissään, katto silmät suurena: " Johanna, teiks tämän kaiken minun takia?"
Mie sitten vastasin, että tein. Toinen oli niin ilonen ja kiitollinen. :)

Kaveri sai kokeesta 8!! :D

Kiitos vaan kaverille niistä 9 yhteisestä vuodesta samalla luokalla ja sitä edeltävistä yhteisistä tapaamisista..

*************************************************